Ihanaa päästä vihdoinkin koneelle! Tässä on kesän aikana ollut kaikenlaista, reissattu ympäriinsä, yhtään vapaapäivää en ole ollut kotona vaan muksujen harrastusten parissa. Ja vaatihan se jatkuva liikkeellä olo myös veronsa; kauhea päänsärky iski, mutta aluksi ajattelin sen olevan vain stressistä jouhtuvaa migreeniä,migreeniähän olen sairastanut 12 vuotiaasta. Mutta olikin niin sitkas särky, että se vei useaksi viikoksi sänkyyn ja sairaalassakin tuli vietettyä aikaa. Kaikki äänet ja valot ärsyttivät ja oli jatkuva kipu ja huono-olo. Mutta niin siitä vaan päästiin yli ja taas ollaan valmiina jatkamaan painonpudotusta.

Olen sairastelun vuoksi ollut pitkään sairaalassa, enkä näin ollen ole päässyt koneelle. Laihduttaminen on ollut viimeisenä mielessä, mutta nyt kun vointi tästä pikkuhiljaa paranee, alkaa myös uusi ote elämään. Positiivista on kuitenkin se, ettei painoa ole tullut yhtään lisää.Lämpenis vain nuo ilmat niin pääsisi pyöräilemään.

Laihdutusrintamalla sujuu kohtalaisen hyvin , viime viikolla oli pudonnut 1,3 kg, mikä on todella hyvin ottaen huomioon että välissä oli Vappu ja pisteiden laskeminen jäi vähemmälle. Nyt alan pikkuhiljaa oppia syömään vain nälkääni enkä mielitekoihin. Kyllähän välillä tulee takapakkeja, mutta kun ajattelee, että on koko loppuelämä aikaa opetella syömään oikein, ei alkuvaiheen pienet notkahdukset ole pahasta. Kolmivuortyö kyllä hankaloittaa laihdutusta siinä mielessä, ettei säännöllisistä ruokailiajoista ole tietoakaan. Itselläni ainakin yövuorojen jälkeen on monesti "turpea" olo eikä aineenvaihdunta tunnu lähtevän normaalisti liikkeelle. Sekin kait on sellainen asia, jonka kanssa täytyy oppia elämään ja etsimään keinot jotka siihen auttaisivat.

Jeeee!!!! Vihdoinkin se tuli, toinen tähti nimittäin, eli nyt on siis reilut kuusi kiloa pois. Viimeaikoina olenkin liikkunut aivan eri tahtiin kuin aikaisemmin. Olen kävellyt useampana päivänä 5-7km, pyöräillyt työmatkat ja lisäksi kävin yhtenä päivänä 26 km lenkin. Kyllä on ollut selkä ja nilkka kipeäna ja välillä on tuntunut etten pääse enää liikkeelle, mutta sinni senkun kasvaa. Tästä on hyvä mennä eteenpäin. Hauskaa vappua kaikille. 

Pitkästä aikaa ehdin päivittämään blogiani, loma on ollut niin kiireinen, muka, etten ole ehtinyt koneelle. Painoa on tippunut hitaasti, mutta varmasti. Yösyönnistä en meinaa päästä erilleen sitten millään, viime yönä en kylläkään herännyt kuin kerran ja silloin en jääkaapin ovea aukaissut. Täällä etelä lapissa on ollut niin huonot ilmat, ettei lomalla ole haluttanut lähteä ulos, nyt kyllä paistaa aurinko! Tekosyyhän se ilma vain on, kyllähän ihmiset liikkuu ilmalla kuin ilmalla. Pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa taas liikkumaan enemmän. Tänään aion mennä pyörällä töihin. Lisäksi nilkka, jossa epäillään olevan reuma, on vihoitellut viime aikoina oikein todenteolla, eikä lääkkeet oikein auta. Mutta kyllä tänä tästä iloksi muuttuu! Aurinkoisia päiviä kaikille!